Koirani pääsivät tänään kunnolla ihmettelemään, ketkä vierashuoneesta viime aikoina kuuluneiden vinkaisuiden, tuoksujen, rapinoiden ja kolinoiden takana.. Ja kissanpennuille selvisi, ketkä rapistelevat oven takana ja päästelevät outoja epäkissamaisia ääniä aina välillä talossa, joka sitten on tähän saakka ollut aina tyhjä. Kyseessä olikin koirien silmissä aikamoinen muukalaisten laskeutuminen, kissanpennut olivat poikasille uusi juttu.

Chirin ja Gabu kävivät näet äsken tutustumassa Dingoon ja Rokkaan!

poikaset-normal.jpg

Vasemmalla Rokka, oikealla Dingo.

En viitsinyt räpsiä näin ensimmäisellä kerralla kuvia, kun halusin pitää tilanteen mahdollisimman rauhallisena. Kaikki eläimeni ovat kyllä tottuneet kuvaamiseen, mutta mieluiten pidän molemmat kädet vapaina pentujen turvallisuutta ajatellen. Niinpä saatte nyt katsella vanhoja kuvia uudestaan.

006-normal.jpg

Vasemmalla Gabu, oikealla Chirin

Vein kissoille ruokaa ja siinä vähän aikaa leikiteltyäni ja seurailtuani pentujen touhuja Ziran syödessä otin Chirinin syliin ja vein sen olohuoneeseen. Normaalisti kissat ovat tässä aamusta päässeet jaloittelemaan koirien ollessa pihalla, mutta nyt on niin huono sää, että koirat oli pakko ottaa aamulenkin jälkeen sisälle.

Dingo vähän pelkäsi pentuja ja mörisi niille, muttei kuitenkaan tehnyt mitään. Pidin pentua sylissä ja totutin Dingoa ajatukseen kissanpennuista (se oli vähän epäileväinen, että mitä nuo ovat) silittämällä Dingoa toisella kädellä ja se alkoi vähän rentoutua. Rokka sattui makaamaan sohvalla, joten menin pennun kanssa Rokan viereen. Seurailin Rokan reaktioita ja sanoin sille, että se on pieni kissa. Ensitöikseen päästyään kosketusetäisyydelle Rokka nuoli Chirinin takamuksen puhtaaksi.

Annoin pennun vipeltää sohvalla Rokan vieressä. Se oli hyvin rauhallinen, vähän veti jalkaansa pois Chirinin lähestyessä uteliaana, mitä Chirin pelästyi ja hyppäsi lattialle. Nostin pennun syliin ja rauhoitin tilanteen ja kohta Chirin meni reippaasti uudestaan Rokan luo. Vein Chirinin takaisin kissahuoneeseen, mutta oven ollessa raollaan se tuli reippaasti itse uudelleen ulos vipeltämään olohuoneeseen, joten pääsi tutustumaan koiriin vielä toistamiseen.

ppsohva-normal.jpg

Kuvitelkaa Gabu tai Chirin tuohon Weed-pehmokoiran tilalle...

Tällä hetkellä Chirin tuntuisi olevan pennuista rohkeampi ja vahvempi. Gabu on vähän varovaisempi ja mietin hetken, pitäisikö vielä odottaa sen kanssa koiriin tutustumista. Leikitin pentuja niiden huoneessa ja tarkkailin. Gabukin vaikutti kuitenkin uteliaalta, joten vein sen sylissä olohuoneeseen. Sekin kävi saamassa Rokalta äidillisen pesun - Rokka on nyt virallisesti pentujen hoivatäti! Sitten Gabu taiteili itsensä alas sohvalta - se harjoittelee jatkuvasti tätä kiipeilyä kissojen pesäkopin katolle ja on Chiriniä taitavampi laskeutumaan turvallisesti. Annoin Gabun vähän seikkailla lattialla, kuten Chirinkin oli tehnyt ja tarkkailin koirien reaktioita, etteivät keksi ryykätä pennun luo ja pelästytä sitä. Tilanne meni kuitenkin ihan rauhallisesti ja vein Gabunkin takaisin.

Zira tuntui suhtautuvan ihan hyvin, vaikka kumpikin sen pennuista varmasti haisi koirilta palatessaan seikkailultaan. Zira luottaa kuitenkin meihin nyt paljon paremmin ja varmasti vahvisti luottamusta, kun kumpikin pentu palasi retkeltään rauhallisen uteliaana ja yhtenä kappaleena.

022-normal.jpg

Zira ja pennut tutustumassa aikaisemmin koirattomaan olohuoneeseen...

Jäin nyt työttömäksi, joten minulla on hyvin aikaa jatkaa pentujen sosiaalistamista kaikenlaiseen. Mikäli joku kissakasvattaja sattuu blogiani lukemaan, otan mieluusti vinkkejä ja ideoita vastaan sen suhteen, mitä kaikkea kissanpentujen kanssa kannattaa harjoitella käsittelyn ja koiriin totuttelun lisäksi. Kantokopassa matkustaminen ja valjaiden pito lienevät ainakin yksi juttu.

Sain tuossa kuulla, ettei pentuja kuulemma kannattaisi totuttaa ulkoiluun, koska monille kissoille käy kuulemma niin, että alkavat sitten kytätä ovella ja vaania ulospääsyä, sekä vaatia sitä vonkumalla. Olen vähän hämilläni, koska Elliä ja Vladimiria ulkoilutetaan usein valjaissa ja lisäksi ne pääsevät verkotetulle parvekkeelle ja joskus ulkohäkkiin ja osaavat silti olla sisällä rauhallisesti. Tämä käytös voi sitten taas haitata kodinsaantia ja kissoja on jopa palautettu sen vuoksi, että ne ovat vaatineet liiaksi ulospääsyä.

No, jos itse voin mitenkään vaikuttaa, niin toivoisin meiltä lähtevien kissojen pääsevän koteihin, jotka viitsivät panostaa niihin tarjoamalla turvallisen ulkoilumahdollisuuden valjaissa tai verkotetulla/lasitetulla parvekkeella. Viime kädessä yhdistyksen hallitus päättää, kuka meillä sijaiskodissa olevat kissat saa, mutta jos nyt joku, jolla on oikeasti kykyä sitoutua kissaan ja panostaa sen hoitoon myös tuossa ulkoilukysymyksessä ja haluaisi tarjota Ziralle tai Gabulle tai jollekin muulle kissalle hyvän loppuelämän kodin niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Vaasan kissataloon! (Tai omaan lähimpään kissataloon, Suomessa on VALTAVASTI kodittomia kissoja!)

Mikäli haluaa tulla katsomaan pentuja ja Ziraa luokseni niin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla affaokami(at)hotmail.com.

Harmaa pentu Chirin on aika todennäköisesti jäämässä meille, mikäli minut itseni katsotaan sopivaksi adoptiokodiksi. Etenkin tuo koiriin tutustuminen oli hyvin rohkaiseva kokemus. Uskon, että myös Vladimir ja Chirin tottuvat tarvittaessa toisiinsa. Elli saattaa olla vähän hitaammin lämpenevää sorttia, mutta sen näkee sitten, jos näiden kanssa täytyy porukoille joskus mennä.

005-normal.jpg

Linkitän tämän onnistuneen ensimmäisen koiriintotuttelun kunniaksi Chirin no Suzu -elokuvan teemabiisin kuunneltavaksi! Pennun nimi on siis kyseisestä elokuvasta, joka teki itseeni aika vaikutuksen, kun näin sen tässä samoihin aikoihin pentujen syntymän kanssa. Gabun nimihän tulee toisesta samantapaisesta tarinasta Arashi no Yoru ni, jossa susi ja vuohi ystävystyvät. Laitetaas senkin teemabiisi kuunneltavaksi. Ziran nimi on Leijonakuningas-kakkosesta, joten en kai voi muuta kuin linkata myös kehtolaulun tähän.

Heh heh, arvatkaa, mietittiinkö Chirinin ja Gabun nimeksi Vitania ja Kovua.. Tuo Chirin vei vaan omien korvieni välissä voiton, vaikka Vitani on minusta hyvä hahmo. Kovusta en taas ole koskaan pitänyt, joten ei tehnyt kauheasti mieli nimetä pentua sen mukaan.. Zira puolestaan on kaikkien aikojen suosikkihahmoni Disney-elokuvista, joten nimi on kissalle kunnianosoitus. Alkuun tuntui hassulta nimetä superkiltti kisu sen mukaan (mietittiin poikakaverin kanssa Kisumammaksi kutsutulle luoksemme kotihoitoon tiineenä tulleelle kissarouvalle jotain persoonallisempaa, lyhyempää ja iskevämpää nimeä pitkään), mutta synnytyksen lähestyessä kissa kyllä osoitti Ziramaisen puolensa mm. hyppäsi keittiön pöydältä Rokan kimppuun (vaikkei Rokka tehnyt mitään, sen naama ei vaan sillä hetkellä miellyttänyt Ziraa) ja ajoi tosiaan synnytysaamuna minutkin kynsien ja purren ulos huoneesta ilmaisten tahtovansa olla rauhassa.

Painotan siis, että Zira on äärimmäisen kiltti kissa, eikä normaalisti kynsi tai pure. Kyse oli pentujen suojeluvietistä, kissat ovat erinomaisia äitejä ja suojelevaisia pentujaan kohtaan, eikä Zira ole poikkeus. Nämä pennut jäävät sen elämän viimeisiksi ja se steriloidaan ennen luovutusta uuteen kotiin.

023-normal.jpg

Enemmän kuin pennut, minua huolettaa Ziran kodinsaanti. Rouvalla on kuitenkin jo ikää ja se ei kauheasti koirista piittaa ja meidän koti saattaa olla tällä hetkellä ikääntyvälle kissalle vähän turhan hektinen ympäristö. Ziralle olisi ihanaa saada rauhallinen koti, jossa sitä ei päästetä ulkoilemaan vapaana, mutta se saa paljon rapsutuksia, huomiota ja rakkautta, koska siitä tämä kissa nauttii. Henkilökohtaisesti olen valmis ajamaan Ziran vaikka Rovaniemelle, jos sille oikeasti löytyy järkevä ja vastuullinen loppuelämän koti sisäkissana! Zira tutkii mielellään paikkoja jaloitellessaan meillä päivittäin vierashuoneen ulkopuolella, muttei ole mitenkään vaatinut ulos, vaikka entinen ulkokissa onkin. Kissataloa pyörittävän yhdistyksen ensisijainen toive on, että kissanottajat kävisivät kaksi kertaa haastateltavina talolla, jotta voidaan varmistua uuden kodin luotettavuudesta. Oma henkilökohtainen toiveeni olisi, että saisin tuoda Ziran sen uuteen kotiin ja nähdä että siellä on kaikki ok.

Ziran tavoin moni muu aikuinen kissa etsii hyvää rakastavaa loppuelämän kotia. Vladimir tuli meille puolivuotiaana ja Elli 2-vuotiaana ja ovat mitä ihanimpia lemmikeitä. Jopa Elli tottui ajan kanssa koiriin, kun olin porukoilla niiden kanssa pidempiä jaksoja. Älkää siis te, jotka mietitte kissan hankintaa, yhtään epäröikö ottaa myös aikuista kissaa. Nekin ansaitsevat uuden mahdollisuuden ja hyvän kodin.

Zirapesee-normal.jpg

Zira pesulla

...Ja jottei näitä uusia kodittomia tulisi niin paljoa niin leikkauttakaa kissanne, älkääkä päästäkö niitä vapaana ulos. Esimerkiksi meillä päin näkee jatkuvasti tien poskessa auton alle jääneitä kissoja - ei kai kukaan tahdo perheenjäsenelleen sellaista kohtaloa?

Kannattaa tutustua meidän kissatalomme blogiin, siellä on paljon ajatuksia herättäviä kertomuksia. Esim. tuo Kissalla on oikeus hyvään elämään 26.9.2012 herätti ajatuksia siitä, millainen suhde joillain ihmisillä on eläimiinsä. Pitäkää niistä huolta, älkää laiminlyökö ja jos on omat asiat niin huonosti, ettei pysty eläimestä huolehtimaan niin hakekaa apua! Jossette muuta apukanavaa keksi niin pistäkää vaikka minulle sähköpostia (affaokami(at)hotmail.com) niin autan parhaani mukaan löytämään omalta lähialueeltanne auttavat tahot.

Toinen, mikä minua surettaa, on terveiden lemmikeiden vieminen piikille tai hylkääminen. Tässä hiljan kiersi facebookissa juttu 10-viikkoisesta koiranpennusta, joka olisi ammuttu, koska jyrsi käsiä ja kengännauhoja. Ja lemmikeitä usein myös hylätään, mikä on monesti vielä julmempaa ja typerämpää. Älkää ihmiset oikeasti tappako tai hylätkö niitä eläimiä oman itsekkyytenne takia. Jos on menty ottamaan se koira, kissa tai muu eläin ilman kunnollista harkintaa, niin ottakaa yhteyttä oman alueenne eläinsuojeluyhdistykseen ja jossei sieltä saa neuvoja tai apua, niin ottakaa vaikka meikäläiseen yhteyttä niin autan saamaan lemmikillenne apua. Kodinvaihtajat ry on myös sellainen taho, joka auttaa uuden kodin etsinnässä, mutta eläimen pitäisi yleensä saada olla vanhassa kodissaan siihen saakka, että uusi löytyy.

Kiertolaiselämä ei tietenkään ole hyvä asia sekään, sempä vuoksi lemmikin kodinetsinnässä suosittelisin käyttämään avuksi virallista eläinsuojeluyhdistystä. Niissä toimivilla vapaaehtoisilla on kokemusta kotien etsinnästä ja adoptoijille annetaan yleensä ehdoksi, että jos eläimestä luovutaan, se palautetaan yhdistykselle, eikä itse laiteta eteenpäin.

ruoka016-normal.jpg

Välillä kuulee myös sanottavan, ettei oma koira lähde eteenpäin, vaan menee monttuun, jos siitä joutuu luopumaan. En voi käsittää tällaista. Esimerkiksi Dingo meillä on kiertänyt ja nähnyt kaikenlaista, mutten kuvittele hetkeäkään, etteikö se olisi mieluummin uudessa hyvässä kodissa kuin montussa, jos minä nyt sattuisin kuolla kupsahtamaan tai menemään fyysisesti tai henkisesti sellaiseen kuntoon, etten kykenisi huolehtimaan edes itsestäni. Ja Rokka sopeutuisi varmasti vielä helpommin. Toki on myös Dingoa vaikeampia asioita ja enemmän kodinvaihtoja läpi käyneitä koiria, jotka voivat olla arvaamattomia ja niille voi olla hankalaa löytää sopivaa kotia, vaikka olisivat nykyisen omistajan hallinnassa.

Terveitä ja hyväluontoisia eläimiä ei minun mielestäni pitäisi kuitenkaan ikinä pistää piikille saati ampua sen takia, ettei niiden nykyinen omistaja kykene tai viitsi huolehtia niistä. Varsinkin koirille riittäisi kyllä Suomessa ottajia, jos niistä vaan osattaisiin ilmoitella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, eikä vaan hissun kissun haudottaisi niitä löytöeläintarhoilla tai vietäisi piikille, kuten tällä hetkellä tunnutaan ikävä kyllä tehtävän. (Sempä vuoksi moni ottaa minun tapaani ulkomaisen rescuekoiran, kun niistä on selkeät ilmoitukset netissä, että etsii kotia. Toivoisin, että kotimaiset eläinsuojeluyhdistykset ottaisivat Kodittomat.infon käyttöön, jotta kotien etsintä tehostuisi.)

pphuht5-normal.jpg

Ja jokaista omasta lemmikistä haaveilevaa kehotan harkitsemaan ensisijaisesti kodittomalle kodin antamista. Ja jos kuitenkin otatte pennun, ottakaa se edes vastuulliselta kasvattajalta, joka asettaa eläinten terveyden etusijalle. Sekin on eräs tapa, jolla minun mielestäni voi edistää eläinten hyvinvointia.

Ja harkitkaa oikeasti sitä eläimen ottamista KUNNOLLA, riittääkö omat rahkeet ja mielenkiinto. Ottakaa jonkun lemmikki loman ajaksi hoitoon ja kokeilkaa, onko teistä siihen. Miettikää, oletteko muuttaessanne valmiit odottamaan ja etsimään asuntoa, jonne eläimen saa tuoda. Pystyttekö huolehtimaan eläimestä myös, jos joudutte työttömiksi tai saatte lapsia. Jos ette, niin älkää ottako sitä eläintä.

Itselleni tulee todennäköisesti Rokan, Chirinin (ja kenties Vladimirin?) kaveriksi romanialainen rescue sitten aikanaan, kun Dingosta aika jättää. Uskon kuitenkin, että Dingolla on vielä monta vuotta kanssamme, kun on pirteä ja terve poikanen. Sitä ennen pystytään ehkä auttamaan juurikin sijaiskotina ja olen ihan vakavissani, että voin myös auttaa sellaisessa tilanteessa, jos joku joutuu nopeasti luopumaan koirasta ja sille tarvitaan väliaikainen koti!