Tuli yhdessä nettikeskustelussa tiivistettyä kivasti, mitä ajattelen yhteisömme lihankulutuksesta eläineettisestä näkökulmasta:

 

"Lihankulutuksen tulisikin vähentyä. Sen ei ole pakko loppua kokonaan, jos sitä vähennetään merkittävästi ja jäljelle jäävä tuotanto toteutetaan paremmin.

Tästä päästään aasin sillan kautta koira- ja kissakysymykseen, enkä malta olla tuomatta tässäkin keskustelussa esiin omaa kenties erikoista kantaani, jonka mukaan koira, kissa ja ihminen lajeina samaan yhteisöön kuuluvina asettuvat omissa kirjoissani samalle viivalle ylitse muiden. Tämä ei tarkoita sitä, että muita eläimiä saisi huvikseen kiduttaa, mitä nykyinen halpalihatuotanto pitkälle on, vaan sitä, että näillä lajeilla on lihansyöntiin oikeus siinä määrin kuin se on tarpeen niiden hyvinvoinnille.

Ihminen pärjää jopa ilman eläintuotteita tai hyvin pienillä määrillä sitä. Nykyisin syödään ihmisen hyvinvointiin nähden liikaa lihaa. Toisilla ihmisillä voi esim. allergioiden vuoksi olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta ryhtyä vegaaneiksi. Tai se olisi makutottumusten takia niin vastenmielistä, että siitä muodostuisi uhka yksilön henkiselle hyvinvoinnille.

Koira pysyy hengissä ilman eläintuotteita, muttei pysty lisääntymään ilman eläinproteiinia ja eläinperäisiä rasvoja. (Kyselin aiheesta Facebookin englanninkielisessä vegaanikoiraryhmässä ja siellä todettiin, ettei koiran lisäännyttäminen kuulu vegaaniaatteeseen, jonka jälkeen minut heitettiin ryhmästä ulos.) Tästä voidaan päätellä että lajina selvitäkseen koira tarvitsee lihaa. Koiran kyky imeyttää kasvikunnan tuotteita pitkälle käsiteltyinäkin on rajallinen. Ja nykytiedon mukaan ruuan pitkälle prosessointi on epäterveellisempää kuin sen syönti käsittelemättömämpänä.

Kissan tarvetta eläinproteiinille harvemmin kyseenalaistetaan. Tosin, jos koira ja ihminen pärjäisivät ilman lihaa, ei kissoja varten tarvitsisi ylläpitää isoja tehotuotantolaitoksia. Kissanomistajat voisivat herppiharrastajien tapaan kasvattaa kissoille ravinnoksi jyrsijöitä hyvissä oloissa ja niille voisi jopa sallia niiden luonnollista elinikää vastaavan elämän ja lopettaa vasta hiukan ennen vanhuuden vaivojen alkamista.

Mielipiteeni on, että jos ihmiset alkaisivat syödä lajityypillisemmin ja pitäisivät niin oman lajinsa kuin lihansyöjälajia olevien perheenjäsentensä määrät nykyistä kohtuullisempina, eläintuotantoa tarvittaisiin murto-osa nykyisestä ja niin tuotantoeläinten kuin ihmisten ja koirien ja kissojenkin keskimääräinen elämänlaatu paranisi. Veikkaan kuitenkin, ettei tämä minun utopiani toteudu sen enempää kuin vegaaniaatteenkaan toiveet vegaanisesta yhteiskunnasta, johtuen ihan valtarakenteista, ihmisten itsekeskeisyydestä ja laiskuudesta ajatella tämmöisiä eettisiä kysymyksiä tai tehdä asioille jotain esim. omia kulutustottumuksiaan muuttamalla tai yhteiskunnallisella vaikuttamisella."